Syyskuisia terveisiä Töölönlahdelta - Jos kasvia ei tunne, sitä ei myöskään näe. Tällaisen totuuden lausui LuDe:n Töölönlahti-retken opas, kasvien- ja kaupunkiluonnon tuntija Mattias Tolvanen. Tuota lausumaa ei tarvitse kauaa mutustella, kun hoksaa sen olevan aivan totta. Ennen LuDe:n kasvipainotteista retkeä en ollut koskaan ”nähnyt” esim. ketomarunaa, suopayrttiä, kanadankoiransilmää, makedonianmäntyä, ruotsinpihlajaa... omarkhaijam-ruususta puhumattakaan.

Opas Mattias Tolvanen kehoitti tuoksuttelemaan koristekukkia myös sormin.

Kasvipainotteiselle Töölönlahden kierrokselle lähdettiin Finlandia-talon takaa jostain syystä tällä kertaa naisvoittoisella porukalla. Entisellä ratapiha-alueella kasvaa useita, aivan istutetuilta näyttäviä kasveja, puita ja pensaita. Vaan kyllä ne ovat paljolti junantuomia. Kuten esim. berliininpoppeli, ruotsinpihlaja, kanadankoiransilmä, ketomaruna. Rautatie rakennettiin 1860-luvulla, ja siitä asti tulokkaita on Töölönlahdelta löytynyt. Oman leimansa lahdenpohjukan kasvillisuudelle tietysti lyö se, että se on entistä merenpohjaa, niin kuin on ollut Aleksille saakka. Siksi kasvit Töölönlahdella eivät kärsineet kesän kuivuudesta niin kuin muualla. Niin, ennen kuin kasvit ovat päässeet junakyytiin, on niitä matkannut Suomeen esim. Amerikoista purjelaivojen mukana. Paljon puhuttu lupiini mm. on Amerikan tulokas.

Tovin tutkailtiin myös Töölönlahden tämän kesän kukkaistutuksia. Mattias kehotti tuoksuttamaan kukkia myös hieraisemalla kevyesti sormenpäillä. Ja totta, miellyttävä aromihan sormiin jäi.

Linnunlaulussa perehdyttiin alueen mielenkiintoiseen historiaan. Alueen vaahteroiden lehdet olivat järkiään mustalaikkuisia. Mutta Mattiaksen mukaan laikut ovat sieniä, mutta eivät ole lainkaan vaaraksi kasville tai johdu kuivuudesta. Töölönlahden päässä pysähdyttiin pitkäksi toviksi. Ruusuista etupäässä kuultiin – upean Helsinki- näkymän ihastelun ohella. Ruusu onkin mielenkiintoinen kasvi, se kun voi risteytyä toisen ruusun kanssa jalostuksen lisäksi. Jalostuksen vuoksi ruusut muuten eivät tuoksu.

Ravintola Töölönrannan kohdalla rannassa on monenlaisia vanhoja perennoja ja talouskasveja. Siinä kannattaa poiketa kävelytieltä ja katsella ympärilleen lajirunsautta. On jättitatarta, litulaukkaa, hopeapoppelia, etelän ruttojuurta ( se on se raparperin näköinen), seittitakiaista, maltsua (jauhosavikan näköinen).

Siinä sen kivistä kootun käärmetaideteoksen kohdalla kannattaa myös katsella lähistön havupuita. Siinä kun on erilaisia pihtoja ja makedonianmäntyjä, jotka tunnistaa pitkistä neulasista ja isoista kävyistä.

Samoilla kohdin näytti vilahtelevan myös villikaneja, joita monikaan porukasta ei ollut aiemmin tiennyt nykyisin löytyvän myös Töölönlahdelta.

Lisää kasveista ja kotiseutuhistoriasta voi lukea oppaamme Mattias Tolvasen kirjoista.

Kaupunkiluonto ( WSOY; 2002) on loppuunmyyty, mutta kirjastoista ja kirjakerhoista saa.

Villi puutarha. (WSOY, 2005)

Pihan ja puutarhan pikkujättiläinen (Mattias Tolvanen ja Antti Riikonen, WSOY 2003)

Mistä nimi Linnunlaulu?

Vihreä huvila - Gröna Villan - sijaitsi huvilan nro 14 vieressä (huvila 14 on edelleen Eläintarhan lahden puolella metsikössä lähellä rantaravintolaa ja sen omistaa Helsingin kaupungin kulttuuritoimi).

Vihreä Huvila purettiin 1960-luvun lopussa, kun ratakuilua laajennettiin. Huvilassa asui ennen vanhaan, ilmeisesti 1800-luvun lopulla, ruotsalainen seurapiirikaunotar ja talossa vietettiin hyvin iloista seuraelämää.

Linnunlaulun nimi on legendan mukaan tullut siitä, kun eri suunnilla keskustaa asuneet herrat palailivat koteihinsa vasta linnunlaulun aikoihin - mikä onkin varmasti ollut erittäin virkistävää ja innoittavaa.

Vihreän huvilan juttu on selostettu Hannu Hirvikosken kirjassa Linnunlaulun tarina, kustantaja Edico Oy 2005. – Mattias Tolvanen

Keltajäkälä Töölönlahden pohjukan puussa osoittaa, että ilma on verraten saasteetonta.

Töölönlahden pohjukassa riitti katseltavaa ja kyseltävää Mattias Tolvaselta.