Sunnuntaina 17.10. Luontodemarit suuntasivat retken Viirilän suolle Sipoonkorpeen oppaanaan Jouko Malinen. Hieman sateisenoloinen sää taisi pelästyttää suuremmat kansanjoukot retkeltä, mutta vajaa kymmenkunta sitäkin karaistuneempaa retkeilijää 'uhmasi' luonnonvoimia ja suuntasi paikkapaikoin todella märälle suolle Sipoonkorpeen.
Viirilän suo sijaitsee länsilaidalla 5400 hehtaarin Sipoonkorpea osin Vantaan osin Sipoon puolella. Suo on rämeinen koho- eli keidasuo. Se on myös osa Sipoonkorven n. 1200 hehtaarin Natura-aluetta. Osa suosta on korkean kanervikon ja matalahkon mantypuun valtaamaa ja osa aukeaa, todella upottavaa suota.Suo on valtaosin luonnontilainen. Avoimelta, maärältä suolta löytyi sieltä täältä mättäitä, joissa oli kirpeitä, pakkasen puraisemia karpaloita. Niitä maistelimme aina kun sopiva mätäs osui kohdalle.
Suon laidalta löytyi myös lähes kymmenkunta pientä lampea ja niiden laidalla kulkiessa tuntui kuin olisi kävellyt vesipatjan päällä. Saapastelimme sananmukaisesti laajan suoalueen läpi ja suon perällä ihmettelimme poltettua
autonraatoa keskellä suota. Jotkut innokkaat 'autourheilijat' ovat onnistuneet ajamaan jääkelien aikaan auton keskelle suota ja tuhota sen vielä polttamalla. Sipoon kunta joutaisi korjaamaan auton jäännökset Natura-alueelta.
Kiersimme takaisin Viirilän parkkipaikalle rakennetun maakaasulinjan ja korkean kallion kautta. Kallio kohosi 30-40 metriä suon pinnasta ja sieltä oli upeat näköalat yli suon. Näkyipä sieltä jopa Korson vesitornikin. Mäen rinteestä keräsimme vielä kotiin tuliaisiksi muutaman pussillisen lampaankääpiä. Patikointi suolla kesti taukoineen liki kaksi tuntia. Porukan tunnelmia voisi retken päätteeksi luonnehtia 'hieman väsyneeksi, mutta onnelliseksi' . Retkeläiset olivat jälleen yhtä luontokokemusta rikkaampia.
Jouko Malinen
