Jouko Malisen puheita

Jouko Malisen puheita

Muutoksen aika?

Kohtaanto-ongelma

Pätkätyöt kuriin

Järjestöt työnantajana

Loimaan kassan laittomuudet kuriin

Toukotyöpäivä

Ei ikä demaria pahenna

Kuntien palvelurakenneuudistus

Työväen presidentti?

Työllisyysseminaari

Työllistämisrahoja jäi käyttämättä

Onpa Vanhasella otsaa!

Järkeä kilpailuttamiseen

”Kauhun tasapaino” säilytettävä (STTK:n vatuusto, 14.12.2006)

TUPO-kausi alkaa lähestyä loppuaan ja se tuo tullessaan monenlaisia ilmiöitä. Työmarkkinoilla tunnelma sähköistyy ja EK on jo aloittanut normaalin hermosodan omilla vaatimuksillaan. Nyt kun vielä eduskuntavaalit osuvat muutaman kuukauden päähän, niin julkisuuteen ilmestyy sopivasti mm. talousneuvoston sihteeristön globalisaatioraportin kaltaisia julkaisuja, joissa näyttäisi olevan ikään kuin EK:n kirjoittamia osioita.

Työskentelen itse IT-alalla. ERTOlla on Tietotekniikan palvelualalla yleissitova työehtosopimus, mutta yllättäen ko. sopimuksen säilyminen kaikkia alan työntekijöitä koskevana sopimuksena nousee haasteeksi.

Sopimuksen työnantajaosapuoli, Tietoalojen liitto, on siirtyessään Teknologiateollisuuden piiriin vakuuttanut säilyttävänsä Tietotekniikan palvelualan yleissitovan sopimuksen. Työnantajapuoli on kuitenkin aika ajoin esittänyt ERTOlle akavalaisten ottamista samaan neuvottelupöytään kanssamme. Tarkoituksena heillä on ilmeisesti saada päällikkötason työntekijöille eli ns. ylemmille toimihenkilöille muita työntekijöitä heikompi sopimus, kuten Teknologiateollisuudessa on jo päässyt käymään.

Emme näe tarvetta tehdä erillistä - huonompaa - sopimusta korkeasti koulutetuille työntekijöille ja esimiehille. He kuuluvat jo ERTOn sopimuksen piiriin. Työnantajaliitto on hyvin julkeasti pyrkinyt painostamaan meitä tässä TES-asiassa, joten meidänkin pitää hakea kumppaneita ollaksemme entistä vahvempia. Tulemme tiivistämään yhteistyötä Tietoalat STTK:n muiden liittojen, mm. TU:n ja Suoran kanssa.

EK:n uusi puheenjohtaja Antti Herlin vaatii työntekijöiden lakko-oikeuksien heikentämistä. Hän tokaisi jossain haastattelussa, että on mukavampi olla kuskin kuin pelkääjän paikalla. Tästä voi päätellä, että lakko-oikeuksien rajoittamisella hän haluaa nähdä työntekijät pelkääjän paikalla. Sitähän se olisi, jos EK onnistuisi tavoitteissaan ja lakko-oikeuksia selkeästi rajoitettaisiin. Silloin vietäisiin työntekijöiltä viimeinenkin keino pitää jonkinlainen "kauhun tasapaino" työmarkkinoilla. Lakko-oikeus on hyvä olla työnantajien yksipuolisten toimien vastapainona - uhkakuvana.

Työnantajat haluavat pitkiä sopimuskausia, joihin kuuluvat matalat yleiskorotukset ja veroratkaisut huolehtimaan jotenkuten palkansaajien ostovoimasta. Palkankorotuksetkin haluttaisiin sovittavaksi paikallisesti yritystasolla, jolloin käytännössä työnantaja itse päättäisi, kenelle korotukset menisivät. Pitkä sopimuskausi ja siihen liitettynä lakko-oikeuksien karsiminen tarkoittaisi, että työnantajat voisivat jatkaa erilaisia perusteettomia työntekijöiden irtisanomisia ja tuotannonsiirtoja ulkomaille tarvitsematta pelätä minkäänlaisia työntekijöiden vastatoimia.

Kun Suomen Yrittäjät hyökkäsivät kolmikantaisesti valmistellun ja sovitun yt-lain uudistuksen kimppuun, EK puolusti lakiuudistusta palkansaajajärjestöjen rinnalla. Puolustaminen ei kuitenkaan tainnut olla aivan niin pyyteetöntä kuin se ulospäin näytti: EK esitti hyvin pian tuon kolmikannan puolustusoperaation jälkeen, että työntekijöiden lakko-oikeuksien tiukentaminen lainsäädännössä pitää ottaa esiin eduskuntavaalien jälkeen. Samalla EK myös aloitti maakuntakierroksen asian lobbaamiseksi kansanedustajaehdokkaille.

Vaalien lähetessä kaikki puolueet ovat taas kovasti kolmikannan puolustajia, mutta jotkut vaativat siihen jo muutoksia. Näistä muutosvaatimuksista voi päätellä, että työelämän asioita voidaan edelleen valmistella kolmikantaisesti, mutta eduskunta ottaa valmistelun juuri sen verran huomioon kuin se näkee tarpeelliseksi. Nyt onkin syytä seurata, mikä tai mitkä puolueet esittävät vastaavanlaisia uudistuksia kolmikannan toimintatapoihin. Siitä voi mielestäni päätellä, ajaako puolue aidosti työntekijöiden asioita.

Muutoksen aika? (Piirikokous 20.11.2006)

Kirjoitin toukokuussa Demariin otsikolla Olisiko muutoksen aika? Analysoin siinä meidän Helsingin Demarien poliittista tilannetta. Helsingin Sanomat teki tänään pääkirjoituksessaan myös oman analyysinsä samoista asioista. Näistä analyyseistä löytyy yllättävän paljon samaa. Demarit ovat jääneet pahasti kokoomuksen varjoon Helsingin politiikassa. Kokoomus on onnistunut antamaan itsestään dynaamisen kuvan aloitteellisuudellaan. – Tosin joissain asioissa he ovat onneksi menneet hieman överiksi. Hesari nimittää meitä kokoomuksen peesaajaksi. Oma aloitteellisuus puuttuu. No, ehkei asia aivan näin ole, mutta jos valtakunnan yksi päämedioista näin arvioi, niin jotain perää siinä on. Meidän on suhtauduttava asiaan vakavasti.

Meillä on paljon osaavia ihmisiä, mutta emme osaa riittävästi hyödyntää resurssejamme. Me häviämme mediassa tämän asian. Meidän näkymisemme keskittyy 2 - 3 henkilön käsiin. Nyt olisi syytä avata politiikkaamme ja tulla ulos leveämmällä rintamalla. Piirihallituksen ja valtuustoryhmän politiikan koordinointia olisi syytä muuttaa, jotta saisimme politiikkamme enemmän sisältöä ja näkyvyyttä.

Meidän olisi mietittävä linjamme skarppaamista esimerkiksi kaavoitus- ja ympäristöasioissa. Meidän on mentävä mukaan asukas- ja kansalaisliikkeisiin. Meillä on varaa pehmentää linjaamme, jotta pääsisimme ns. betonidemari-leimasta eroon. Me voisimme tehdä oman ympäristöohjelmamme Helsingille. Meidän olisi annettava piirihallituksen jäsenten osallistua valtuustoryhmän kokouksiin avoimuuden lisäämiseksi. Jäsenhankintaan voisimme miettiä uusia sähköisiä välineitä.

Minun ehdokkaani piirin puheenjohtajaksi on Tarja Tenkula, koska hän näkee muutoksen tarpeellisuuden. Muutosta tarvitaan, jotta voimme haastaa kokoomuksen kahden vuoden päästä kunnallisvaaleissa.

Helsingin kaupungin ja Työvoimatoimiston yhteistyöseminaari (Finlandia talo 15.11.2006, työllistämistoimikunnan puheenjohtajan avauspuheenvuoro)

Arvoisat yhteistyöseminaarin osallistujat!

Työllisyystilanne on parantunut hyvin viimeisen vuoden aikana Helsingissä. Työttömiä on 3000 vähemmän kuin vuosi sitten ja työttömyys on painunut alle kahdeksan prosentin. Samaan aikaan on vapaiden työpaikkojen määrä kohonnut vielä kovemmalla vauhdilla. Tarkastelin parin viikon aikana kaupungin sivuilta vapaiden työpaikkojen määrää. Muutaman päivän välein se oli ensin 167, sitten 189 ja joku päivä sitten 219 – eilen illalla jo 227. Meillä on yhtäältä edelleen liian korkea työttömyys ja toisaalta työvoimapula vaivaa joillain aloilla, erityisesti hoito- ja hoiva-aloilla. Sitä sanotaan hienosti kohtaanto-ongelmaksi, josta TE-keskuksen asiantuntija Vesa Lipponen kertoo myöhemmin lisää.

Helsingin työllisyysohjelmakausi alkaa lähestyä loppuaan ja myös työllistämistoimikunnan toimikausi on päättymässä. Toimikunta osasi suuressa viisaudessaan esittää itselleen jatkokautta ja tokihan työllisyystilanne sitä edelleen edellyttää. Jatkokausi on nyt kaupunginhallituksen päätettävänä, mutta uskoisin päätöksen olevan positiivinen.

Henkilöstöasiankeskuksen johdolla on jo aloitettu kaupungin työllisyyden hoidon arviointi ja linjausten valmistelu tuleville vuosille. Tämän valmistelutyön tarkoituksena on arvioida ja löytää ne toimenpiteet, joilla on eniten vaikutusta Helsingin työttömyyden vähentämiseen. Samalla valmistellaan linjauksia resurssien kohdentamiseksi näihin toimenpiteisiin sekä uusien toimintamallien kehittämiseen. Näistä linjauksista kuulemme myös tänään lisää.

Yhteistyö Helsingin kaupungin työllistämistoimista vastaavien tahojen ja Työvoimatoimiston sekä TE-keskuksen toimijoiden kesken on jatkunut jo pitkään tuloksellisena. Meitä on täällä kokoontuneena iso joukko ihmisiä, jotka ovat tässä yhteistyöverkostossa mukana omalla panoksellaan painimassa näiden työllisyysongelmien kanssa. Työtä meille kaikille riittää tässä savotassa edelleen, joten vahvistetaan tätä yhteistyöverkostoa tänä iltapäivänä.

(Poliittinen osuus)

Tänään valtuustossa tämän vuoden budjettinäytelmä saa loppuhuipennuksensa noin 70 äänestyksen jälkeen. Meillä on kaupungilla jo joillain aloilla työvoimapulaa. Lähivuosina kiihtyvä eläköityminen ja Helsingin kohoavat asumiskustannukset vielä pahentavat tilannetta. Mielestäni meidän politiikkojen pitää ottaa asia vakavasti ja lähteä oikeasti rakentamaan palkkaohjelmaa, jotta voimme taata henkilöstön saatavuuden ja tietenkin myös taata asukkaille laadukkaat palvelut. Jos asia ei ensi vuonna etene, niin uskoisin, ettei budjettisopua jatkossa välttämättä löydykään.

Näillä avaussanoilla toivotan teille antoisaa ja tuloksellista yhteistyöseminaaria!

Pätkätyöt kuriin – väkisellä, vaan ei väkivallalla (Puoluevaltuusto 10.11.2006)

(Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuuston jäsenet)

Viime keväänä vihreitä ja vasemmistonuoria lähellä olevat tahot järjestivät Helsingissä mielenosoitusmarssin, joka aloitettiin EK:n ikkunoiden kivittämisellä ja joka jatkui erilaisilla toisten omaisuutta vahingoittavilla toimilla. Valtaosa mielenosoitukseen osallistuvista porukoista oli periaatteessa oikealla asialla. Mutta keinot, joita joukossa olleet anarkistit käyttivät, olivat laittomia eikä niitä voi mitenkään puolustella.

Mielenosoituksen tarkoituksena oli tuoda ns. pätkätyöläisten ongelmia esiin, mutta kyllä siinä tuotiin esiin muita vihreiden ja äärivasemmiston poliittisia tavoitteita, kuten pyrkimys yhdistää työttömyys- ja sosiaaliturva vastikkeettomaksi kansalaispalkaksi.

Pätkätyöt ovat näille nuorille paskaduuneja, kuten he asian ilmaisivat. Heidän mielestään yhteiskunnan pitäisi antaa toimintarahat, joilla he voisivat toteuttaa itseään. Jos heitä sattuisi välillä työnteko kiinnostamaan, niin siitä pitäisi maksaa liki johtajan palkka ”kipukorvaukseksi”. - Minusta tuollaisilla asenteilla ei tätä hyvinvointiyhteiskuntaa pidetä pystyssä. Verot valtion maksettavaksi –tyylillä ei Suomi edelleenkään menesty.

Tässä pieni lainaus mielenosoituksen järjestäjien taustaryhmän prekariaatti.orgin kotisivuilta: ”Keskeinen suomalaisten ammattiliittojen ongelma on niiden asema sosialidemokraattisen puolueen jatkeena. Prekariaatin ongelmien ratkaiseminen vaatii yhteiskunnallista konfliktia, ei konsensuspolitiikan jatkoa.” Minusta lainaus tarkoittanee, että prekariaatin mielestä SDP:n ja ay-liikkeen ongelma on halu neuvotella ja sopia työelämän asioista. Itse en näe sitä ongelmana - päinvastoin.

Perusteettomat pätkätyöt ja jatkuvien määräaikaisten työsuhteiden käyttäminen on oikea ongelma ja erityisesti julkishallinnon puolella. Eero (Heinäluoma) ottikin asian jo puheessaan esiin. Hänen ministeriössään onkin vähiten määräaikaisuuksia (n. 10 %). Puolueen vaaliohjelmassa pätkätyöongelmien hoitaminen mainitaan, mutta nyt sille on myös tehtävä jotain. Meidän sosialidemokraattisten kuntapäättäjien ja valtionhallinnosta vastaavien kansanedustajien sekä ministerien on ryhdyttävä oikeasti korjaamaan asiaa. Julkishallinnon puolella määräaikaisten työntekijöiden osuus on keskimäärin 20 prosentin luokkaa, ylikin.

Hoidetaan nyt vihdoin tämä julkishallintoa pitkään hiertänyt asia kuntoon!

Järjestöt työnantajana 7.6.2006 / avauspuhe

Arvoisa järjestöväki!

Helsingin työllisyysohjelmakausi alkaa lähestyä loppuaan ja henkilöstöasiankeskuksen johdolla on jo aloitettu kaupungin työllisyyden hoidon arviointi ja linjausten valmistelu tuleville vuosille. Tämän valmistelutyön tarkoituksena on arvioida ja tunnistaa ne toimenpiteet, joilla on eniten vaikutusta Helsingin työttömyyden vähentämiseen. Samalla valmistellaan linjauksia resurssien kohdentamiseksi näihin toimenpiteisiin sekä uusien toimintamallien kehittämiseen. Näihin uusiin linjauksiin palataan jatkossa ja ne tulevat näkymään vuoden 2008 työllisyysbudjetin sisällössä. Työttömyys on ollut tasaisesti laskussa, mutta siinä ja työllisyysasteen nostossa riittää vielä paljon tehtävää.

Yhteistyö on avainsana työllisyysasioiden edistämisessä. Järjestöt ovat Helsingille tärkeä yhteistyötaho ja työllistäjä. Työllisyysasioiden neuvottelukunnassa ovat poliittisten luottamushenkilöiden ja kaupungin johtavien virkamiesten rinnalla toiminut yhteistyössä mm. ammattijärjestöjen edustajat. Helsingin kaupungin työllisyysmäärärahoista myönnetään järjestöavustusta mm. rekisteröidyille työttömien yhdistyksille ja vapaaehtoistyötä tekeville yhteisöille. Järjestöjen avustamiseen on jaettu 300 000 euroa vuosittain. Avustus on tarkoitettu toimintamenoihin, työttömien koulutukseen, tilavuokriin ja muihin työllisyyttä edistäviin kustannuksiin. Järjestöillä on usein työllistämisen rinnalla myös tärkeä syrjäytymistä ehkäisevä sosiaalinen tehtävä.

Vuodelle 2007 työllistämistoimikunta esittää, että järjestöt voivat saada yli 500 päivää työttömyysetuutta saaneiden palkkaamiseen Helsinki-lisää 600 euroa/kk henkilöä kohden kahden vuoden ajan. 1,5 miljoonan euron määrärahasta puolet on tarkoitettu järjestöjen ja säätiöiden Helsinki-lisiin. (Toinen puoli menee yrityksille.) Lisäksi esitetään 500 000 euroa, josta järjestöt ja säätiöt voivat saada Helsinki-lisää 300 euroa/kk kahden vuoden ajan muiden pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen. Näin pyritään takaamaan kaikille järjestöille mahdollisuus yhdenmukaiseen ja tasapuoliseen avustukseen kaupungilta.

Kolmannen sektorin toimijat, erilaiset yhdistykset ja järjestöt toimivat eri asemassa kuin yritykset. Toiminta ei ole samalla lailla voittoon tähtäävää ja usein ne saavat merkittävää taloudellista tukea kunnilta ja valtiolta tai muilta yleishyödyllisiltä toimintaa tukevilta yhteisöiltä. Kuitenkin toimiessaan työnantajina järjestöillä on samat velvoitteet kuin yrityksillä. Näihin asioihin on tarkoitus syventyä hieman paremmin tämän aamupäivän aikana. Toivotankin kaikille antoisaa järjestöpäivää ja menestystä tulevissa työllistämistoimissanne.

STTK:n valtuusto 18.5.2006

Loimaan kassan laittomuudet kuriin

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Me paikallaolijat olemme sitä ydinjoukkoa, joka kiertää tuolla kentällä levittämässä tätä ay-ilosanomaa. Media tuo usein huomattavasti painokkaammin työnantajapuolen näkemyksiä esiin. Tästä on jopa tutkittua tietoa.

Esko Aho ja Iiro Viinanen pohtivat 90-luvun alussa kuumeisesti, miten ay-liike saataisiin polvilleen. Tämän pohdinnan tuloksena perustettiin v. 1992 ns. Loimaan kassa. Tämä kyseinen kassa on pyrkinyt jatkuvasti koettelemaan lainsäädännön rajoja kytkemällä epävirallisesti työttömyyskassatoimintansa ohelle ammattiliittojen hoitamia tehtäviä.

Tänään oli ilo lukea Helsingin Sanomista, että vihdoin Vakuutusvalvontavirasto on puuttunut tähän laittomaan toimintaan tukien menetyksen uhalla. Tähän on päästy ay-liikkeen sitkeän työn ansioista ja nyt Loimaan kassakin joutuu noudattamaan samoja lakeja kuin ay-liikkeen työttömyyskassat.

Kuvaavaa Loimaan kassan suhmuroinnille on sen toimitusjohtajan Veli-Matti Aittoniemen lausunto: ”Luulimme matkivamme ammattiliittojen toimintaa”. Mies ei edes erota palveluiden myymisen ja ostamisen eroa. Loimaan kassan taustatahot pyrkivät vain tekemään rahaa ihmisten työttömyyden uhkakuvilla ja samalla heikentämään ay-liikkeen edunvalvontaa ja palkansaajien asemaa.

Toukotyöpäivä 5.5.2006

Arvoisat Toukotyöpäivien osallistujat!

Helsingin työllisyysohjelma on laadittu vuosille 2004 - 2006, joten sen ohjelmakausi alkaa lähestyä loppuaan. Työllisyysohjelman visiona on, että Helsingin työllisyysaste on paikallisten toimijoiden yhteistyön tuloksena olennaisesti nykyistä korkeampi. Työttömyys on ollut tasaisesti laskussa, vaikkakin sitkeä pitkäaikaistyöttömyys vaivaa kaupunkiamme edelleen. Työllisyysasteen nostamisessa on myös edistytty, mutta onko siinä päästy vielä vision tasolle - se jääköön jokaisen pohdittavaksi.

Työllisyysohjelman väliarviointi julkaistiin maaliskuun puolivälissä. Arvioinnin ja myös valtiovallan asettamien uusien työllisyyshaasteiden pohjalta Henkilöstökeskus on valmistelemassa työllisyysasioiden uusia linjauksia. Näistä kuulemme varmaan jatkossa lisää.

Yhteistyö on avainsana työllisyyden edistämisessä. Työllisyysasioiden neuvottelukunnassa on poliittisten luottamushenkilöiden ja kaupungin johtavien virkamiesten rinnalla toiminut yhteistyössä työhallinnon, yrittäjien, elinkeinoelämän ja ammattijärjestöjen edustajat. Työllisyysohjelman tavoitteita on ollut edistämässä lukuisissa työryhmissä kymmenittäin ihmisiä eri organisaatioista. Työryhmätyöskentely on osaltaan lisännyt työllisyyden edistäjien yhteistyötä.

Nämä jo perinteiseksi muodostuneet neljännet Toukotyöpäivät ovat myös erinomainen tapa lisätä yhteistyötä. Toukotyö-katalogi on erinomainen hakuteos siitä, miten paljon eri toimijoita työllisyysasioiden parissa Helsingissä toimii.

Meillä on edelleen aivan liian korkea työttömyys. Helsingin kaupungin mahdollisuudet työllistämiseen ovat kuitenkin rajalliset, vaikka käytämmekin siihen melko suuren rahamäärän vuosittain. Meillä on hyvät näytöt työllisyyden hoidosta yhteistyössä eri työllisyyden edistäjien kesken. Yhteistyötä voidaan silti edelleen kehittää ja uskoisin, että erityisesti yritysten ja myös järjestöjen kanssa voimme saada vielä parempia tuloksia tulevaisuudessa aikaan.

Muutama sana viimeaikojen ilmiöistä

Suomessa on edelleen korkea rakennetyöttömyys. Väestön ikääntyminen ja eläkeläisten määrän kasvu tulee nostamaan hoiva- ja terveyspalveluiden kysyntää. Meillä on jo nyt lähes huutava pula ammattitaitoisista hoivatyöntekijöistä. Se vain pahenee, jollemme löydä pikaisesti ratkaisua. Palkkauksen korjaus on varmaan yksi keino ratkaista asia. Työttömyys ja pätkätyöt ovat lisänneet köyhyyttä ja kasvattaneet tuloeroja. Suomalainen tulopolitiikan toimiva malli on tehnyt Suomesta yhden kilpailukykyisimmistä maista maailmassa. Silti investoinnit ja työpaikat karkaavat ulkomaille.

Työllisyyden nimissä tehdään nykyään varsin merkillisiä asioita. UPM:n 3000 työntekijän irtisanomisilmoitus työpaikkojen turvaamisen nimissä oli suorastaan irvokasta. Yhtiö tuotti viime vuonna ilmoituksensa mukaan "vain" 278 miljoonaa euroa voittoa ja se pakottaa yhtiön massiivisiin irtisanomisiin Suomessa. UPM:n johto jätti kuitenkin kertomatta sen, että voitto olisi voinut olla 2,5 kertaa suurempi ilman johdon itsensä aiheuttamia tappioita. UPM:n johdon julistama työsulku, epäonnistuneet yrityskaupat ja kartellisakot tuottivat 400 miljoonan euron tappiot. Johdon omat virheet maksatetaan nyt työntekijöillä ja samalla aiheutetaan tehdaspaikkakuntien elinkeinoelämälle ja kuntataloudelle peruuttamattomat vahingot. Saa nähdä, miten esimerkiksi Kuusankoski tulevaisuudessa pärjää. Kaiken lisäksi osakemarkkinat palkitsivat UPM:n omistajat miljardilla eurolla yhtiön arvonnousuna. Yhtiö aikoi vielä ostaa omia osakkeitaan lähes 900 miljoonalla ja jakaa osinkoa 400 miljoonaa. Tämä on minusta silkkaa ahneutta, jolla oli tarkoitus vain nostaa paperin maailmanmarkkinahintaa ja osakkeen arvoa. Ei sillä ollut mitään tekemistä loppujen työpaikkojen säilymisen kanssa.

Toinen viime päivien työllisyyden nimissä tapahtunut eriskummallisuus oli vapun mielenosoitusmarssi ja sitä seuranneet Makasiinien tapahtumat. Mielenosoitusmarssi oli suunnattu pätkätöitä ja globalisaatiota vastaan, joka sinänsä on ymmärrettävä ajatus. Se, että marssin aikana ryhdytään rikkomaan näyteikkunoita ja tekemään muutakin ilkivaltaa sekä lopuksi järjetön riehuminen Makasiineilla vie uskottavuuden mielenilmausten tarkoituksesta. Epäilen myös, ettei näiden nuorten ajama kansalaispalkka ole oikea ratkaisu työllisyyttä edistettäessä.

Näillä avaussanoilla toivotan kaikille antoisaa ja yhteistyötä tiivistävää Toukotyöpäivää.

Piirikokous 22.04.2006: EI IKÄ DEMARIA PAHENNA

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä piirikokousväki

Helsingin Sanomien toimittaja Jarmo Huhtanen kirjoitti jutun maaliskuun puolivälissä demarien Helsingin piirin kärkipolitiikkojen ikäjakaumasta. Esiin nostettiin valtuustoryhmän, kaupunginhallitusryhmän ja piirin johdon nimet ikätietoineen. Mukaan oli laitettu myös demarien lautakuntien puheenjohtajien iät. Juttu oli tarkoitushakuinen, koska siinä nostettiin ikäkysymys painotetusti esiin ja korostettiin nuorien puuttuminen demarien päättäviltä paikoilta. Huvittavana yksityiskohtana oli otettu kaupunginhallitusryhmän nuorisosiipi, jossa minutkin - syksyllä 50v täyttävä äijä - niin kuin demarinuoret minua kutsuisivat, mainittiin Osku Pajamäen ja Heli Puuran rinnalla nuorisosiiven edustajana. No, olihan se 'nuorisosiipi' sentään laitettu heittomerkkeihin. Se oli toimittajan ironinen tapa ilmaista asia.

Kirjoitus herätti tietenkin keskustelun valtuustoryhmässä - tosin hyvin lyhyen ja osin asiattoman. Jutussahan ei ollut mitään muuta erikoista kuin se, että se oli täyttä totta. Valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila kirjoitti jutusta vastineen Hesariin ja sen myötä keskustelu jatkui toimittaja Huhtasen blogissa Hesarin kotisivuilla. Itsekin kirjoitin ko. blogiin kaupunginhallitusryhmän ikäjakaumasta, jossa me demarit olimme ennemminkin nuoremmasta päästä moneen muuhun ryhmään, erityisesti kokoomukseen verrattuna.

Tätä valtakunnan ja Helsingin valtamedian esiin tuomaa asiaa meidän on syytä pohtia nyt eduskuntavaaliehdokkuuksia miettiessämme. Kysehän ei ole kuusi- tai kaksi-kolmekymppisistä, vaan monipuolisesta ehdokasasettelusta. Meidän pitää saada ehdokkaiksi eri-ikäisiä, erilaisen elämänkokemuksen omaavia ihmisiä. Tätähän Vesa Maurialakin painotti äskeisessä puheenvuorossaan puolueen näkemyksenä.

Meidän on myös pohdittava piirinä taloudellisen tuen kohdistamista nuoremmille ehdokkaille. Tiedän, että sellaisia esityksiä on tulossa piirihallituksen sisältä. Ainakin Kaisa Koskinen on sellaisia esityksiä miettinyt ja itse aion kannattaa sen suuntaisia esityksiä.

Lopuksi voisin mainita yhden lisäkannanoton ikäasiaan. Osku Pajamäki julkaisi ilmeisen rajun kannanoton tähän ikäkysymykseen. Oskun kirjan Ahne sukupolvi ja erityisesti kansikuva ovat hyvin provosoivia. En ota kantaa kirjan sisältöön vielä, koska en ole sitä lukenut, mutta kyllä sekin on yksi huuto meidän demarien uudistumisen ja muutosvaatimusten pohtimiseksi. Loppukevennyksenä voisin sanoa, että onneksi kirjassa ei kuulemma mainittu Helsingin demarien johtohenkilöitä!

Puoluevaltuusto 8.3.2006: KUNTIEN PALVELURAKENNEUUDISTUS

Pääkaupunkiseudun yhteinen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelutyö on edennyt ns. neuvottelukunnan kautta. Neuvottelukunta on toiminut jo 1,5 vuotta. Alun perin yhteistyön lähtökohdaksi sovittiin vapaaehtoinen yhteistyömalli, jossa pääsääntöisesti keskityttiin palvelurakenteiden tarkasteluun, ei niinkään kuntarajojen poistamiseen. Kokoomuksella ja vihreillä tuntui yhteisestä sopimuksesta huolimatta riittävän intoa kiirehtiä kuntien yhteen liittämistä julkisissa puheissaan. Tämä ärsytti kovasti naapureita – erityisesti Espoota. Demarit sentään malttoivat julkisesti pysyä sovitulla linjalla, mutta kylläkin yhteen liittämisen selvittämistä ajaen. Pitäähän vaikutukset ensin selvittää, jotta voi tehdä päätöksiä. Vapaaehtoisuuden tie hieman epäilytti aikaisempiin kokemuksiin pohjaten, mutta kaupungit saivat yllättävän pitkälle meneviä suunnitelmia yhteiseen lausuntoonsa. Selvitystyö kuntien mahdollisesta yhteen liittämisestä siirrettiin kuitenkin sovinnolla vuoteen 2008.

Vielä tämän vuoden aikana on tavoitteena solmia yhteistyösopimus pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön pohjaksi. Sopimuksen pääkohtia ovat omistajaohjauksen kehittäminen, kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen, maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittäminen sekä hyvinvointipalveluiden parantaminen ja palvelutuotannon tehostaminen. Pääkaupunkiseudun kunnat haluavat solmia valtion kanssa pääkaupunkiseutusopimuksen – kumppanuussopimuksen, joka sisältäisi molempien tahojen yhdessä määrittelemät keskeiset konkreettiset toimenpiteet ja hankkeet seudun kehittämiseksi.

Helsingin kannalta tulee olemaan olennaista yhteisten maankäyttö- ja asunto-ohjelmien laatiminen vuoden 2007 loppuun mennessä. Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä olennaisinta olisi saada suunnitellut aluevaihdokset Vantaan kanssa sovittua. Näitä alueita ovat Ala-Tikkurila ja ns. Västerkullan kiila. Västerkullan kiila jää Helsingin ja Sipoon alueiden väliin. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaliittojen yhdistämiseen ja mahdolliseen läntisen Sipoon saamiseksi mukaan maankäyttösuunnitelmiin tulemme tarvitsemaan valtion apua.

Helsinki kutsui helmikuun lopulla eduskunnan kaupungin vieraaksi Paras-hankkeen tiimoilta. Kutsu saikin yllättävän hyvän vastaanoton ja paikalle saapui lähes 70 kansanedustajaa. Kansanedustajat saivat tiiviin paketin Helsingin ja samalla pääkaupunkiseudun näkemyksiä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Helsinki sai kansanedustajilta näkemyksilleen vastakaikua. En lähde neuvomaan, mitä muualla maassa pitää tehdä Paras-hankkeessa, mutta toivon, että Helsingin seudun metropoliaseman tuomat erityispiirteet otetaan huomioon tulevassa uudistuksessa.

Meillä on suuret haasteet täällä kotimaassa, mutta meidän olisi vihdoin aika ottaa meille kuuluva vastuu myös maailman köyhistä. Meidän demarien pitää tehdä selkeä aikataulu, jotta pääsemme nopeasti hallitusohjelmassakin olevaan 0,7 %:n kehitysapumäärärahatavoitteeseen. Näin naistenpäivänä meidän demarien on muistettava, että kaikkein huonoimmassa asemassa ovat nimenomaan kehitysmaiden naiset.

Puoluevaltuusto 18.11.2005: EK:n vai työväen presidentti?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluevaltuuston jäsenet

Alkusyksystä Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja Riski otti taas vaihteeksi työelämän joustot esiin. Tällä kertaa hän vaati työpaikoille palkkajoustoja alaspäin. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, koska monet työehtosopimukset mahdollistavat paikalliset sopimukset palkkajoustoista alaspäin kriisitilanteissa. Olen itsekin pääluottamusmiehenä aikanaan sellaisen sopimuksen tehnyt, johon kuului irtisanomissuoja ja tiukka talousseuranta sekä johtajien osalta suuremmat palkkajoustot. Johtajathan ne ovat suuremmassa vastuussakin yrityksen tilasta. Saimme myöhemmin palkkarahamme sopimuksen mukaan korkojen kanssa takaisin yhtiön talouden tervehdyttyä.

Hieman Riskin puheiden jälkeen vatvottiin Fortumin ylisuuria optioita ja moninkertaista johdon palkitsemisjärjestelmää. Eduskunta pyöritti asiaa aikansa, mutta ei löytänyt mitään keinoa asian korjaamiseksi. Tosin nyt oppositio tekee asiasta todellisen farssin välikysymyksen avulla. EK:n johtaja Fagernäs ei myöskään tehnyt mitään Fortumin hallituksen puheenjohtajana, vaikka nimenomaan hallituksella olisi siihen ollut valtuudet muuttuneiden olosuhteiden johdosta. Pari viikkoa sitten samainen Fagernäs toi julki EK:n huolen uhkaavasta työvoimapulasta useilla eri aloilla. Hän vaati valtiovallalta ja kunnilta pikaisia muutoksia koulutusjärjestelmään. Tässä Fagernäs oli osin oikeassa, sillä meillä on varmasti korjaamista ammatillisessa koulutuksessa ja sen arvostuksen nostamisessa. - Mutta mihin unohtui Fagernäsilta ja EK:lta se työnantajien oma vastuu niin työllistämisessä kuin koulutuksessa. Edelleenkin ammattitaitoista väkeä irtisanotaan, ja lähes päivittäin putkahtaa uusia yt-neuvotteluja esiin. Siitä aivan liian suuresta määrästä työttömiä löytyisi varmasti ammattitaitoista väkeä työvoimapulan uhkaamille aloille, jos halua ja asennetta työnantajilta löytyisi.

Viime viikolla tasavallan presidentti Tarja Halonen piti hienon ja lämminhenkisen puheen STTK:n liittokokouksen avajaisissa. Hän osoitti olevansa todella koko kansan presidentti. Työelämäasioista jäi erityisesti mieleeni kohta, jossa hän puolusti kolmikantaa ja suomalaista sopimusyhteiskuntaa hyvinvointivaltion perustana. Hän otti selvän kannan työehtosopimusten yleissitovuuden puolesta. - Asia, joka on tällä hetkellä EU-tasolla kyseenalaistettu ns. Vaxholmin tapauksen myötä. Tästä olisi mukava kuulla muidenkin presidenttiehdokkaiden mielipide.

Sauli Niinistön kanssa tuli yleissitovuudesta aikanaan väännettyä niin lehtien palstoilla kuin puhelimessakin. Vuonna 2000 Niinistön ollessa valtionvarainministeri hän antoi työelämäasioista lausuntoja medialle. Hän antoi lausunnon, jossa kyseenalaisti yleissitovuuden juridisen velvottavuuden. Kirjoitin asiasta Demariin ja hämmästelin, kuinka hän voi juristina ja kansanedustajana kyseenalaistaa lakien noudattamisen. Lehden ilmestymisaamuna ministeri soitti minulle töihin hyvin kiivaan puhelun. Varmistettuaan, että langanpäässä on varmasti pääluottamusmies Malinen, Niinistön tykki puhui. Sangen reippaasti ja monisanaisesti hän vakuutti, että hänen lausuntoaan oli ymmärretty väärin. Totesin, että se hyvä asia, jos hän vielä vaivautuisi korjaamaan lausuntonsa myös julkisuudessa. Sitä ei ole vielä tapahtunut, mutta toivottavasti media sitä nyt kysyisi - ja vähän muutakin työelämään liittyvää.

Jotkut ehdokkaat pelaavat arveluttavaa presidenttipeliä. Meidän ei pidä lähteä siihen peliin mukaan. Ei tarvitse, koska meillä on erinomaisen hyvä ehdokas, joka on omalla työllään osoittanut olevansa todellinen koko kansan presidentti. Esko Ahokin sen jo reilusti tunnusti. Lähdetään tekemään reilua ja rehtiä vaalityötä Tarja Halosen puolesta!

Jouko Malinen
Helsinki

Helsingin kaupungin ja työvoimatoimiston yhteistyöseminaari Finlandiatalolla 8.11.2005 (Pidin seminaarin avauspuheen Helsingin työllistämistoimikunnan puheenjohtajana.)

Arvoisat yhteistyöseminaarin osallistujat!

Tämän vuoden alkupuolella kunnallisvaalien jälkeen nimettiin uusi työllistämistoimikunta ja toimikuntaa järjestöjen edustajilla laajentava työllisyysasioiden neuvottelukunta. Niiden työskentely on mielestäni lähtenyt hyvin käyntiin johtuen varmaankin siitä, että valtaosa toimikunnan työskentelyyn osallistuvista luottamushenkilöistä ja virkamiehistä on ollut jo aiemminkin tässä työssä mukana. Meitä uusia itseni lisäksi ei kovin monta ole. Käsiteltävät asiat sinänsä ovat itsellenikin tuttuja, koska olin edellisellä toimikunnan kaudella varajäsenenä, vaikka en päässyt kertaakaan istumaan kokouksiin – kiitos ahkeran varsinaisen jäsenen.

Puheenjohtajana olen muutaman kerran joutunut tarkistamaan niin toimikunnan kuin neuvottelukunnan tehtävämäärittelyt, kun olen keskustellut eri tahojen kanssa näistä työllistämiseen liittyvistä asioista.

Työllistämistoimikunnan tehtävänä on ohjata ja seurata kaupungin työllistämistoimia sekä tehdä esitykset kaupunginhallitukselle työllistämiseen varattujen määrärahojen tarkemmasta kohdentamisesta. Määrärahathan tulevat kaupungin budjetista, jonka valtuusto juuri marraskuussa hyväksyy ensi vuodelle.

Työllisyysasian neuvottelukunnan tehtävänä on toimia Helsinkiin laadittavan paikallisen työllisyyssuunnitelman valmistelussa ja toteuttamisessa yhteistyö- ja asiantuntijaelimenä sekä asiantuntijana työllisyyden kehityksen ja työllisyystoimien seurannassa.

Työllisyysasioiden neuvottelukunnan johdolla on valmistettu Helsingin työllisyysohjelma 2004 - 2006. Nykyinen ohjelma hyväksyttiin neuvottelukunnassa helmikuussa 2004. Työllisyysohjelman visiona on, että Helsingin työllisyysaste on paikallisten toimijoiden yhteistyön tuloksena olennaisesti nykyistä korkeampi.

Työllisyysasioiden neuvottelukunta on määrittänyt kuusi tavoitetta työllisyyden edistämiseksi Helsingissä. Nämä tavoitteet ovat: rakennetyöttömyyden purkaminen, ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden turvaaminen, työttömyyden pitkittymisen ehkäisy, yrittäjyyden tukeminen ja uusien työpaikkojen aikaansaaminen, maahanmuuttajien osaamisen hyödyntäminen ja työllisyysasioiden toimijoiden osaamisen ja muutosvalmiuden tukeminen.

Nämä asiat ovat teille asiantuntijoina varmasti erittäin tuttuja, mutta halusin tuoda ne tässä vielä esiin muistutuksena siitä, miten kovien haasteiden edessä jatkuvasti olemme. Hyvällä yhteistyöllä eri toimijoiden kesken meillä on hyvä mahdollisuus päästä näihin tavoitteisiin.

Toimikunta ja neuvottelukunta toimivat työllistämisasioissa budjettinsa puitteissa, mutta kuitenkin joustoa löytyy eri tarkoituksiin varattujen määrärahojen kesken, jos tarvetta ilmenee. Kaupunki on joutunut elämään säästöbudjetilla jo monta vuotta valtiovallan siirrettyä merkittävän osan verotulojamme muualle Suomeen. Työllisyysasioissa voi kuitenkin sanoa, että myönnettyjä määrärahoja ei ole tarkoitus säästellä, vaan ne on myös käytettävä niin kuin on suunniteltu. Tähän me kaikki toimikunnan piirissä toimivat olemme mielestäni erittäin hyvin sitoutuneet aina ylintä virkamiesjohtoa myöten.

Viime vuonna määrärahoista jäi osa valitettavasti käyttämättä, mutta silloiset isot organisaatiomuutokset ja niiden aiheuttama uusien toimintatapojen sisään ajaminen aiheuttivat tämän harmillisen poikkeaman.

Tänä vuonna olemme edenneet likimain asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja määrärahojen käyttökin on budjetin mukainen. Ainoastaan kilpailutuksiin liittyvät valitukset ovat myöhästyttäneet joitain suunniteltuja työllistämistoimia. Tällä hetkellä näyttää selvästi siltä, että tulemme tänä vuonna saavuttamaan asetetut tavoitteet ja käyttämään annetut määrärahat.

Helsingin tämän vuoden työllistämistoimista kuulemme tarkemmin seuraavissa puheenvuoroissa niin kaupungin kuin työvoimatoimiston edustajilta. Kuulemme myös ensi vuodelle tulevista valtiovallan työllistämisuudistuksista, joten keskityn itse muutamaan työttömyyttä ehkäisevään ja ajankohtaiseen työllisyyteen vaikuttavaan seikkaan.

(Muutosturva)

Edellinen tupo-ratkaisu toi mukanaan ns. muutosturvaan liittyviä uudistuksia. Olen kuullut, että Helsinki on ollut tässä asiassa aikoinaan aktiivinen - ja nyt se johti lainsäädäntöuudistuksiin. Parastahan olisi, että työmarkkinat toimisivat niin, ettei uusia työttömiä syntyisi. Uusi lainsäädäntö on pieni askel oikeaan suuntaan, mutta se koskee vasta niitä, jotka on jo irtisanottu. Jatkossa on päästävä siihen, että työllisyyskysymyksissä päästään entistä paremmin toimimaan ehkäisevästi. Yritysten pitää paremmin pystyä kouluttamaan työntekijöitään ennakkoon, kun mahdollinen markkinoiden ja kysynnän tuleva muutos on näköpiirissä. Silloin työntekijät ovat irtisanomisuhan alla ja yritysten on ryhdyttävä aktiivisesti uudelleen kouluttamaan työntekijöitään ja tekemään yhteistyötä työvoimahallinnon kanssa. Itse olen mukana työryhmässä, joka tekee IT-alalle suositusluontoista ohjeistusta ennakoivaan koulutukseen ja myös mahdollisten yt-neuvotteluiden asianmukaiseen hoitamiseen.

(EK:n puheet)

Kuukausi sitten Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja Riski otti taas vaihteeksi työelämän joustot esiin. Tällä kertaa hän vaati työpaikoille palkkajoustoja alaspäin. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, koska monet työehtosopimukset mahdollistavat paikalliset sopimukset palkkajoustojen suhteen kriisitilanteissa. Olen itsekin pääluottamusmiehenä aikanaan sellaisen sopimuksen tehnyt. - Sopimukseen kuului tietenkin irtisanomissuoja ja tiukka talousseuranta sekä johtajien osalta suuremmat palkkajoustot. Johtajathan ne ovat suuremmassa vastuussa yrityksen tilasta. Saimme aikanaan palkkarahamme sopimuksen mukaan korkojen kanssa takaisin yhtiön talouden tervehdyttyä.

Hieman Riskin puheiden jälkeen vatvottiin Fortumin ylisuuria optioita ja moninkertaista johdon palkitsemisjärjestelmää. Eduskunta ei saanut asiassa mitään aikaan, eikä EK:n johtaja Fagernäs tehnyt mitään Fortumin hallituksen puheenjohtajana, vaikka nimenomaan hallituksella olisi siihen ollut valtuudet muuttuneiden olosuhteiden johdosta. Viime viikolla samainen Fagernäs toi julki EK:n huolen uhkaavasta työvoimapulasta useilla eri aloilla. Hän vaati valtiovallalta ja kunnilta pikaisia muutoksia koulutusjärjestelmään. Tässä Fagernäs oli osin oikeassa, sillä meillä on varmasti korjaamista ammatillisessa koulutuksessa ja sen arvostuksen nostamisessa. Mutta mihin unohtui Fagernäsilta ja EK:lta se työnantajien oma vastuu työllistämisessä ja koulutuksessa? Edelleenkin ammattitaitoista väkeä irtisanotaan ja lähes päivittäin putkahtaa uusia yt-neuvotteluja esiin. Siitä aivan liian suuresta määrästä työttömiä löytyisi varmasti ammattitaitoista väkeä työvoimapulan uhkaamille aloille, jos vain halua ja asennetta työnantajilta löytyisi.

(Verotiedot)

Viime viikon puheenaiheena oli julkisuuteen tulleet verotiedot. Kansalaisia tuntuu kovasti kiinnostavan, ketkä tienaavat eniten ja julkkisten tuloja vatvotaan lehdistössä. Yritysjohtajien ja yrittäjien korkeita ansioita hämmästellään. Heidän puolustuksekseen sanottakoon kuitenkin, että he sentään maksavat veronsa Suomeen. Veroillahan tätä hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidetään. Monet ihailevat kritiikittä meidän kansainvälisiä urheilusankareitamme, joista vain pieni osa maksaa veronsa Suomeen. Minusta siinä olisi paljon enemmän hämmästelemisen aihetta.

Näillä avaussanoilla toivotan kaikille antoisaa seminaari-iltapäivää.

Kaupunginvaltuusto 16.3.2005

Esityslistan kohta 6: Vuoden 2004 talousarvion toteutumattomat sitovat tavoitteet

Sosiaaliviraston Aikuispalveluiden (Palvelukeskus) aktivointisuunnitelmien osalta oli selvästi jääty sitovista tavoitteista (tavoite 3000, toteuma 993).

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Sain työllistämistoimikunnan vedettäväkseni kaksi kuukautta sitten. Heti ensimmäisessä kokouksessa, toimikunnan vuoden 2004 toimintakertomuksen käsittelyn yhteydessä, tuli esille, että aktivointisuunnitelmien osalta oli jääty merkittävästi sitovista tavoitteista.

Se, miksi on otettu työvoimaviranomaisten asettama 3000 aktivointisuunnitelman tekeminen omaksi sitovaksi tavoitteeksi, vaikka siihen ei voida yksin omilla toimilla vaikuttaa, on kysymys, jota pitää pohtia jatkossa sitovia tavoitteita asetettaessa.

Aktivointisuunnitelmista jäämistä pyrittiin paikkaamaan muilla työllistämistoimilla, mutta silti esittelytekstissä oleva selitys on minusta ontuva. Tavoitteista jäämistä selitellään organisaatiomuutoksilla ja palvelukeskuksen perustamisesta aiheutuneilla viivytyksillä.

Ei työttömien asioiden hoitamisen laiminlyömistä voi näin selitellä. Ei yritysmaailmassakaan voi jättää hoitamatta asiakaspalvelua esim. organisaatiomuutoksen yhteydessä, muuten firma kaatuu melko nopeasti.

Ensi vuonna ei saa olla tällaisia selityksiä työllistämisasioissa. Palvelukeskuksessa on 100 henkilöä tekemässä juuri näitä asioita.

Pääsin puhumaan ensimmäisenä puoluevaltuustossa heti sen jälkeen, kun Paavo Lipponen oli puheessaan ilmoittanut lopettavansa puheenjohtajakautensa ensi kesän puoluekokoukseen.

Puoluevaltuusto 9.3.2005

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat

Paavo on ratkaisunsa varmasti harkitusti tehnyt, joten en voi muuta kuin kiittää Paavoa omasta ja Kontulan puolueosaston puolesta siitä historiallisesti merkittävästä työstä, mitä olet puolueen ja Suomen hyväksi tehnyt. Olet aina tervetullut Itä-Helsinkiin ja Kontulaan.

Paavo sivusi puheessaan myös pääkaupunkiseudun yhteistyöstä, joten jatkan siitä:

Onpa Vanhasella otsaa!

Pääministeri Matti Vanhasella on viimeaikoina mennyt keskustalaisen kotiinpäin vetävän maakuntapolitiikon ja pääministerin roolit sekaisin pääkaupunkiseudun kehittämisasioissa. Hän patistaa pääkaupunkiseudun kuntia voimakkaasti kaavoitusyhteistyöhön, mutta samalla puuttuu hyvin ristiriitaisesti Helsingin kaavoituspolitiikkaan.

Pääministeri Vanhanen on viime päivinä esiintynyt harvinaisen uhmakkaasti pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön edistämiseksi liikenne- ja kaavoituspolitiikassa. Asuntorakentamiseen pitäisi saada vauhtia - vapaaehtoisesti tai pakolla. Erityisesti pientalojen rakentaminen on pääministerin toivelistalla. Näihin asioihin pitää 14 Helsingin seudun kunnan saada pikaisesti yhteistyössä ratkaisuja tai Vanhanen päästää kuntaministeri Mannisen (kesk) irti ja sitten alkavat pakkotoimet lainsäädännön muodossa.

Pääministeri Matti Vanhasen julkituomat ajatukset pääkaupunkiseudun yhteistyön parantamisesta kaavoituksessa ja asuntorakentamisessa ovat helsinkiläisestä näkökulmasta erittäin kannatettavia. Toivottavasti tuloksia tuottava yhteistyö löytyy vapaaehtoisesti. Ainakin se työ on jo hyvällä alulla.

Sanoisin kuitenkin, että onpa Vanhasella otsaa - juuri eilen hän vaati Helsingin ja sen ympäristökuntien pientalorakentamiseen vauhtia. Toisaalta vasta muutama viikko sitten hän puuttui julkisesti Helsingin kaavoitukseen Malmin lentokentän osalta, jonne Helsinki on reilu vuosi sitten hyväksynyt yleiskaavan ja on parhaillaan kaavoittamassa uudenlaista tiivistä pientaloasutusta!

Helsingin osalta Matti Vanhaselta unohtui pääministerin vastuullinen rooli ja hän tuli julkisuuteen Malmin kentän rakentamisasiassa ’siltarumpupolitiikkaa harjoittavana kepupolitiikkona’. Keskustapoliitikkona Vanhasen on aina vaikeaa aidosti kannatta mitään Helsingin kehitystä edistäviä asioita.

Toivottavasti pääministeri Matti Vanhanen jatkossa pystyy pitämään nämä kaksi rooliaan erillään Helsingin asioita käsitellessään. Se ainakin lisäisi hänen uskottavuuttaan.

Jouko Malinen
Helsinki

Syyspiirikokous 27.11.2004

Palveluiden kilpailutukseen järki mukaan

Tulevalla valtuustokaudella tulee olemaan monia suuria haasteita, mm. terveyspalveluiden kuntoon saattaminen ja siihen liittyvä hoitotakuu, ylikunnallinen yhteistyö ja kilpailutuskysymykset. Meillä demareilla pitäisi olla hyvät edellytykset vastata näihin haasteisiin hyvin menneiden vaalien pohjalta.

Näistä haasteista kilpailutuskysymys on jo nyt kuuma peruna. Itse asiassa kaupungin kokoomusjohto kiirehti asian käsittelyä vihreiden avustuksella ja kilpailutuksen laajennus tukipalveluiden osalta on jo lausuntokierroksella lautakunnissa. Kokoomus pyrkinee saamaan asian valtuustokäsittelyyn jo vanhan valtuuston aikana.

Bussiliikenteen kilpailutuksesta meillä on jo paljon negatiivisiakin kokemuksia. Epäterve kilpailutus ajoi kaikki bussiyhtiöt tappiokierteeseen ja tuloksena on linjojen karsiminen ja lippujen hinnannousu. Viimeinen AKT:n lakkokin on heijastumaa tästä. Kansainväliset bussiyhtiöt haluavat lopettaa tappiokierteensä heikentämällä henkilöstön työehtoja.

Vammaiskuljetukset ovat toinen varoittava esimerkki epäterveen kilpailutuksen tuloksista. Kuljetuspalveluiden laatua on nyt surkea ja sosiaalilautakunta on nyt sen päätöksen edessä, että todella huonosti tehty palvelusopimus on purettava tai irtisanottava. Asiasta on tehty kaupungin sisäinen tarkastus, mutta se ei riitä, vaan tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajien on asia vielä käytävä perinpohjin läpi.

Nyt kilpailutus uhkaa kaupungin tukipalveluita ja erityisesti Palmian olemassaolo on tulevaisuudessa vaakalaudalla, jos kokoomuksen ja vihreiden tahto menee läpi. Palmiaa koskevissa liikepalvelulautakunnan valmistelupapereissa lukee selvästi, että kilpailutus uhkaa lähes 1000 ihmisen työpaikka ja mahdollisuudet heidän uudelleensijoittamiseen kaupungin muihin töihin ovat olemattomat! Vaikka tässä tulisi kysymykseen eläkeratkaisut, niin nekin tulevat kaupungille erittäin kalliiksi. On muistettava myös, että työ on ihmisille inhimillisesti ottaen erittäin tärkeä. Palmian mahdollisesti hävitessä kilpailutukset on kaupunki varautunut tukemaan Palmiaa jopa kymmenillä miljoonilla euroilla tulevina vuosina. Onko tässä mitään järkeä?

Kysehän on kaupunginhenkilöstön poispotkimisesta työelämästä. Kilpailutusten mahdolliset taloudelliset hyödyt jäävät varsin kyseenalaisiksi. Meidän demarien olsi syytä laittaa jäitä hattuun tässä kilpailutusasiassa. Ainakin meidän täytyy saada kiire pois ja otettava kunnolla aikaa näiden asioiden perinpohjaiselle selvittämiselle.

Kannetaan myös vastuu kaupungin työntekijöistä!

Jouko Malinen
piirihallituksen jäsen