Ensimmäiset 50 vuotta
Synnyin syyskuun 15. päivä aamutuimaan Helsingin Naistenklinikalla vuonna 1956. Olen veljessarjassa kolmas. Vanhin veljeni Jukka on syntynyt 1953 ja Pekka 1955. Lapsuuteni ensimmäiset vuodet asuimme Helsingissä Maunulassa ja Pukinmäellä. Sitten muutimme nykyisen Espoon puolelle Matinkylän Nokkalaan ja sieltä Viherlaaksoon. Vuonna 1960 minulle syntyi pikkuveli, Jaakko.
Lapsuus oli muuttamista muutaman vuoden välein isän työpaikan perässä. Kansakoulun aloitin Järvenpäässä 1963. Jo hyvin nuorena aloin harrastaa urheilua ja haaveeni oli tulla aikuisena huippu-urheilijaksi. Kun muutimme Hyvinkäälle, painia harrastava talonmiehemme vei meidät Hyvinkään Urheilutovereiden painisalille. Painissa voitinkin ensimmäisen piirin mestaruuteni v. 1965 9-vuotiaana 27 kg sarjassa.
Muutettuamme Rajamäkeen paini jäi ja isä vei meidät urheiluseura Rajamäen Rykmentin toimintaan mukaan. Kesät kilpailin suunnistuksen ja yleisurheilun ja talvet hiihdon ja hiihtosuunnistuksen parissa. Lisäksi pelasin jalkapalloa ja koripalloa. Piirin mestaruuksia kertyi vuosien varrella kymmeniä näistä lajeista. Voitin jopa 14-vuotiaiden poikien sarjassa Suomen mestaruuden maastojuoksussa.
Lapsuus oli melko risainen jatkuvien paikkakuntien muuton takia. Lisäksi vanhempani erosivat ollessani hieman toisella kymmenellä. Saimme pärjätä neljä poikaa isän kanssa koko nuoruutemme - eikä se aina aivan helppoa ollut. Toisaalta se antoi eväitä elämään: opin taloustyöt ja muutenkin selviytymään elämässä.
Vanhempien ero ja äidin muutto pois oli aikanaan kova paikka meille pojille ja varmasti myös äidille. Tuon ajan pienipalkkaisena pätkätyöntekijänä äidillä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia elättää neljää kouluikäistä poikaa, joten meidän poikien jääminen isälle oli käytännössä ainut vaihtoehto. Suhde äitiin pysyi kuitenkin läheisenä, vaikka äiti joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Äiti on minulle edelleen läheinen ja hän asuu myös Helsingissä. Isäni kuoli jo vuonna 1996.
Muuten nuoruuteni kului urheilun merkeissä. Kestävyysjuoksu ja sen rinnalla suunnistus veivät valtaosan energiasta – tavoitteet olivat sen verran korkealla.
Rajamäessä asuin pisimmän jakson nuoruudesta, 10 vuotta. Kävin keskikoulun ja lukion siellä. Ylioppilaaksi kirjoitin v. 1975.
Kirjoitusten jälkeen muutin Helsinkiin. Menin töihin Postin ulkomaanosastolle ja vietin siellä vuoden ennen armeijaan menoa. Armeija-aika meni mukavasti Santahaminassa hiihto- ja suunnistusvalmennusryhmissä harjoitellessa palvelun ohella. Sotilasarvoltani olen kersantti.
Armeijan jälkeen menin takaisin Postiin hommiin ja pyrin siinä ohella lakia lukemaan Helsingin yliopistoon. Pari kertaa yritin, mutta koska en päässyt läpi, päätin suorittaa kauppaopiston. Opiskelin Kauppiaiden kauppaoppilaitoksessa laskentatoimen yo-merkonomiksi. Kauppaopiston aikoihin tutustuin Vuokko Rämäseen ja muutimme pian yhteen asumaan.
Kauppaopiston jälkeen menimme Vuokon kanssa naimisiin ja samoihin aikoihin aloitin datanomi-opinnot ATK-instituutissa. Tyttäremme Sara syntyi parin vuoden päästäjä (1983) ja poika Iiro siitä kolmen vuoden päästä v. 1986. Molemmat ovat jo aikuisia ja Sara onkin jo muuttanut kotoa pois.
Datanomin opintoihin kuuluvan työharjoittelun suoritin Ptk-Tietokeskus kuntainliitossa ja sinne menin töihin myös valmistuttuani. Sillä samalla tiellä olen edelleen. Vain firman nimi on muuttunut vuosien varrella erilaisten fuusioiden ja yrityskauppojen myötä. PTK-Tietokeskus Oy, KT-Tietokeskus, NovoGroup, WM-data Novo Oy, WM-data Oy, WM-data Oy – A Logica CMG–company.
Yhteiskunnallisista asioista olen ollut kiinnostunut nuoresta lähtien, mutta työ, urheilu ja perhe veivät sen verran paljon aikaa, että en ollut varsinaisesti lähtenyt politiikkaan mukaan. 1990-luvun alun lama sai poliittisen kipinän heräämään politiikan. Ahon - Viinasen hallitus hyökkäsi vielä sen verran rajusti ay-liikettä vastaan, että uunituoreena pääluottamusmiehenä ajattelin, että ’tarttis tehdä jotakin’. Liityin asuinalueeni Kontulan demaripuolueosastoon ja olinkin jo muutamassa vuodessa sen puheenjohtaja. Sen jälkeen se on ollut menoa ja erilaisia entistä vastuullisempia tehtäviä on kertynyt.
Naimisiin menon ja sen myötä lasten syntymä ja kasvattaminen muuttivat elämääni ja toivat uudenlaista vastuuta. Ay-toiminta ja luottamusmiehenä toimiminen ovat muotoutuneet itselleni tietyllä lailla elämän tehtäväksi. Politiikan kautta on päässyt omalta pieneltä osaltaan vaikuttamaan erilaisiin tärkeäksi kokemiinsa asioihin. Nuoruuden huippu-urheilun haaveet karisivat, koska yksinkertaisesti fyysinen lahjakkuus ei riittänyt kestävyysjuoksijana huipulle. Menestystä tuli kuitenkin kansallisella tasolla niin kestävyysjuoksussa ja myöhemmin ikämiehissä myös suunnistuksessa aina MM-tasolla asti.
Liikunnasta ja urheilusta muodostui kuitenkin elämäntapa, joka vaatii jotain liikuntaa joka päivä. Se on myös erinomainen vastapaino kaikille niille luottamustehtäville ja kokouksissa istumisille. Olen myös huomannut, että hyvä fyysinen kunto ja myös kilpaurheilutausta auttavat monessa tiukassa paikassa – henkinen kanttikin pitää paremmin.
Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tulessaan. Olen ollut onnekas, koska minulla on ollut koko työurani ajan pysyvä työsuhde. Toisaalta voisi olla mielenkiintoista kokeilla vaihteeksi määräaikaista pestiä – kansanedustajana.